Ajatuksia Karunasta

Sanskritin kielen sana karuna tarkoittaa myötätuntoa.

Myötätunto sanaan liitetään usein myötäeläminen, sympatia, empatia, rakkaus ja armo.

Jokin aika sitten kävin keskustelua vanhemman miehen kanssa. Hän kertoi että kovinkin vaihderikkaan elämänsä loppupuolella hän on tullut siihen tulokseen että ns. romanttinen rakkaus ei niinkään ole ihmissuhteissa merkityksellistä vaan todellisen merkityksen ihmisten väliseen yhteyteen tuo aito myötätunto.

Hän kuvasi myötätunnon olevan lähinnä agapea, jumalallista rakkautta, jonka sanotaan olevan rakkauden korkein muoto.

Jonkin verran viimeaikaisia somekeskusteluja seuranneena olen tuntenut suurta surua. Toisen ihmisen kuunteleminen ja kunnioittaminen on monissa käydyissä keskusteluissa kadotettu täysin. Vastakkainasettelu on vienyt kaiken palstatilan ja mahdolliset rohkeliaat sovittelijat on vaiennettu. Voittaja tuntuu olevan se mentaalisin ja verbaalisesti terävin.

Olenkin löytänyt itseni kysymyksen ääreltä; Voinko tuntea myötätuntoa henkilöä kohtaan joka sokeasti huutaa omaa totuuttaan eikä anna vastakkaiselle mielipiteelle tai ajatukselle tilaa. Moni empaatikko tälläisellä taistelukentällä lopulta väsähtää ja kääntyy pois, onhan se siinä kohtaa myötätuntoa itseä kohtaan. Vastaukseksi olen kuitenkin saanut että kyllä pystyn ja moni pystyy tuntemaan myötätuntoa haastavissakin tilanteissa. Ja sitä voi myös opetella. Elämän oppejahan me kaikki täällä käymme, tiedostamme sitä tai emme.

Myötätunnon saamme kaikki syntymälahjanamme. Se on pyyteetöntä rakkautta kaikelle elävälle ympärillämme.

Pieni lapsi lukee tunteita kasvoilta ja tuntee empatiaa esim. jos vanhempaan sattuu. Empaattisen lääkärin potilas paranee nopeammin ja jopa rotat kokevat empatiaa lajitovereitaan kohtaan.

Mihin sitten tämä myötätunnon lahja matkamme varrella katoaa.

Teknologia on joidenkin tutkimusten mukaan yksi syy ns. empatiavajeelle. Emme ole kasvokkain, voimme piiloutua nimimerkkien taakse jolloin esim. nettikiusaaminen ja ylilyönnit tapahtuvat helpommin.

Vaikka olisimmekin kadottaneet matkamme varrella myötätunnon lahjan, piilottaneet sen kaiken mielemme kaaoksen keskellä, siellä se meitä kärsivällisesti odottaa kun olemme valmiita sen kohtaamaan.

Ja kun rakkaus yhdistyy ymmärrykseen, herää myötätunto. Voisiko myötätunto olla myös vastalääke vastakkainasettelulle? Sen päätät sinä ja minä.

Myötätunto syntyy mielestäni läsnäolossa. Eikä läsnäoloon tarvita kalliita kursseja tai monimutkaisia tekniikoita. Läsnäolossa syntyy yhteys, ja sitähän me kaikki janoamme. Yksinkertaisimmillaan yhteys syntyy kun kaksi ihmistä pysähtyy toistensa äärelle, avoimesti, laskeutuen sydämen taajuudelle. Silloin rationaalinen järkimielemme useimmiten lakkaa huutamasta omaa totuuttaan ja rauhoittuu. Yhteys on syntynyt ja tila hedelmälliselle keskustelulle, ilman vastakkainasettelua on luotu. Voi kunpa oppisimme tämän jo lapsina.

Myötätuntoa voi kuulemma myös vahvistaa se että jokaisena päivänä kuulisi vähintään yhden kauniin laulun, lukisi hyvän runon tai katselisi vaikuttavaa maalausta.

Siispä Tommy Tabermannin runon sanoin:

”Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.”

Toivotan sinut lämpimästi Studio Rauhan joogatunneille, yhteyteen itsesi ja muiden kanssa.

Toimimme tällä hetkellä pienryhmissä, turvavälein.

Rakkaudella, Annika/Studio Rauha