Suoritammeko liikuntaa?


Kun Descartes asetti järjen hallitsija-asemaan, ihmisen elämä todennäköisesti muuttui. Järjen asema ykkösenä on säilynyt näihin päiviin asti. Niin tunteet kuin myös keho on alistettu sen alle ja tämä näkyy mielestäni joko kehon huomiotta jättämisenä tai kehon armottomana piiskaamisena sekä kehon esineellistämisenä. Voiko tämänkaltaisella asenteella lisätä hyvinvointia ja tehdä hyviä urheilusuorituksia? Näin jälkeenpäin, kun ajattelen omaa kilpailu-uraani, on ehkä ollut hyväksi, että olen ollut myös mukavuudenhaluinen ja välillä jonkun (tai ainakin itseni) mielestä ehkä jopa laiska.

Kehollamme on oma tahto

Neurotieteilijät sanovat, että meillä on kolmet aivot. Yhdet ovat ne, jotka miellämme helpoimmin aivoiksi. Ne ovat päässämme. Toiset ovat vatsan alueella ja kolmannet meitä ympäröivässä kentässä, esimerkiksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Näistä toisista eli vatsamme alueelle sijaitsevista aivoista puhuttaessa voimme puhua somaattisesta mielestä.

Somaattinen mieli

Soma on kreikkalainen sana ja tarkoittaa kehoa. Somaattisen mielemme älykkyys on meidän perusälykkyyttämme. Kaikilla elävillä olennoilla ei ole tietoisuutta eli kognitiivista mieltä, mutta kaikilla elävillä organismeilla on somaattinen mieli, jonka avulla ne pysyvät hengissä ja kommunikoivat ympäristönsä kanssa. Voi sanoa, että meidän kehossamme on omanlaistaan viisautta, jonka voimme ottaa käyttöön halutessamme. Somaattisen mielemme opastuksella voimme tehdä valintoja, esimerkiksi itselle sopivan ravinnon suhteen. Kehomme ja vatsamme ovat tässä todella viisaita. Tämän tiedon vastaanottaminen vaatii kuitenkin herkkyyttä kuunnella omaa kehoa ja usein myös hyväksyntää erilaisille asioille, kuten sille että välillä keho lepoa tarvitakseen kaataa ihmisen flunssan kourissa sänkyyn.

100 miljoonaa neuronia

Tämä kaikki saattaa kuulostaa aluksi vieraalta, mutta pohditaanpa asiaa hiukan. Meidän päässämme olevat aivomme, esimerkiksi mantelitumake, jota myös tunnetietokoneeksi kutsutaan, muodostuvat neuroneista. Mielenkiintoista on, että vatsan alueella on myös noin 100 miljoonaa neuronia ja uusimpien tutkimusten mukaan myös sydämessä on noin 10 000 neuronia. Tämän pohjalta me voimme hyvin kutsua vatsan aluetta toisiksi aivoiksi. Voimme jopa pohtia, mitä sana aivot loppujen lopuksi tämän tiedon valossa merkitsevätkään?

Ihminen ja keho

Tämä on saanut minut tutkimaan ja pohtimaan myös sitä, miten ihmiset suhtautuvat nykyään omaan kehoonsa. Mm. Facebook -päivityksiä lukiessani törmään usein siihen, kuinka ihmiset kiroavat petiin kaatanutta flunssaansa. Tämä tuntuu tapahtuvan usein vielä sellaisella hetkellä, kun treeniputki on ollut tehokkaimmillaan.

Muistan kun itse valmistauduin viimeisimpään kilpailuuni ja sairastuin kesken valmistautumisen. Olin saanut vapaaohjelmavalmentajakseni Tuuli Matinsalon ja halusin kovasti tehdä parhaani, niin että hän voisi olla ylpeä suorituksestani. En malttanut sairastuttuani pysytellä riittävän kauan levossa ja osittain siitä seurauksena fysiikkani oli huonommassa kunnossa kuin se ehkä olisi ollut, jos olisin toiminut toisin.

Kun olen oppinut lisää, olen alkanut ymmärtää kehomme ja mielemme yhteistyötä paremmin. Samalla ymmärsin, että on ollut keholleni hyväksi, etten aina ole käskyttänyt sitä samalla tavoin. Nykyään tunnen, että saan paljon enemmän aikaan ja voin paremmin kuunnellessani herkästi kehoni viestejä ja toimiessani niiden pohjalta. Helppoa sekään ei aina ole ollut. Yhteiskuntammehan suorastaan käskee meitä pitämään yllä korkeaa vireystilaa ja koska usein tunnemme riittämättömyyttä, suoritamme tavalla tai toisella ja pyrimme tekemään kaikkemme ollaksemme riittäviä myös liikunnassa ja urheilussa. Tunnen myös ryhmäliikuntaohjaajia (itsekin aiemmin tähän ryhmään kuuluen) jotka vetävät useita rasittavia tunteja päivittäin. Sairastumisia tai loukkaantumisia tapahtuu melko paljon ja todennäköisesti sen vuoksi, ettei keho jaksa. Keho on viisas ja kertoo, missä vika, mutta usein tämä viesti jää kuulematta ja vauhti jatkuu toipumisen jälkeen entisenlaisena. Tavoitteellisuus on hyvä asia. Kuitenkin, kun rakastaa liikuntaa, saattaisi olla hyvä rakastaa myös lepoa ja tekemättömyyttä. Kokemuksenikin mukaan se johtaa fyysisesti ja älyllisestikin parempiin tuloksiin.

Vireystila ja sen laskeminen

Hypnoosikoulutuksessani kouluttajani kertoi, että ihmisen normaali vireystila on noin 26 Hz. Nykyään ihmisen vireystilan on arvioitu olevan usein jopa noin 45 Hz. Tällaista ihmistä voisi varmaan kutsua vaikka Duracell -pupuksi. Sille, minkä vuoksi ihmiset pyrkivät pitämään jatkuvasti yllä korkeaa vireystilaa, on syynsä, ja joilla varmasti pohjimmiltaan on positiivinen merkitys, mutta sillä ei aina välttämättä ole hyvä vaikutus meidän kehollemme. Jatkuvan stressitilan vaikutuksen me kaikki ymmärrämme varmasti tiedon tasolla, mutta syvemmälle tämä tieto ei aina yllä. Jos pohdimme vireystilan laskemisen positiivisia vaikutuksia, se saattaakin motivoida ihmistä enemmän ja saa ihmisen myös tietoisesti varaamaan aikaa rauhoittumiselle.

Me voimme tietoisesti laskea kehomme ja mielemme vireystilaa, muutenkin kuin vain nukkumalla, kuten yksinkertaisesti vaikka eri tavoin rentoutumalla. Voimme tehdä rentoutusharjoituksia tai myös meditoida tai vain oleskella. Rento vireystila on noin 7 Hz ja siihen keho pyrkii luonnostaan, jos me emme pakota sitä jaksamaan. Meditaatiota ja ns. meditatiivista tilaa on tutkittu nykyään jo jonkin verran ja tutkimukset osoittavat, että meditoivilla ihmisillä esim. virkeyttä ja elinvoimaa lisäävän kasvuhormonin eritys on 23 % vilkkaampaa. Meditoivat sairastuvat muita vähemmän flunssaan ja heidän verenpaineensa on alhaisempi. Nämä ovat vain muutamia niistä positiivisista vaikutuksista, mitä tutkimuksissa on tähän mennessä todettu. Meditaation ja todennäköisesti jo pelkästään vireystilan laskeminen vaikuttaa aivojemme toimintaan. Kun aivokuori eli korteksi rauhoittuu ja sanoittava mielemme hiljenee, se aloittaa hiljaisen keskustelun mantelitumakkeen (tunnetietokone) kanssa. Tämä viestittää hypothalamukselle, joka antaa käskyn umpieritysjärjestelmällemme, joka taas saa aikaan rauhoittavien ja tyynnyttävien hormonien, kuten serotoniini ja melatoniini, virran.

Paradoksi

Kun näitä asioita tutkitaan lisää, me alamme ymmärtää näitä asioita enemmän ja alamme todennäköisesti kunnioittaa enemmän kehoamme ja sen viestejä. Mielemme ja kehomme yhdistyvät. Samalla ymmärrämme, kuinka olemme enemmän kokonaisuus ja ehkä enemmän yhtä ympäristömme kanssa. Ja vaikka aluksi tuntuisi siltä, että vähemmän suorittaessamme menetämme jotakin, saattaa olla, että huomaammekin saavamme paljon enemmän aikaan.

”There is more wisdom in your body, than in your deepest philosophies.”

-Friedrich Nietche-

Rakasta kehoasi!

Riitta / bemotion.fi

Featured Posts
Recent Posts